ADHD-Muisti pätkii

Muisti on sinäänsä ihmeellinen asia, että se sekoittaa palikat päässäni niin, etten edes ole varma missä ajassa muistot elävät.

Muistan, joitain asioita perhepäivä hoidosta ja päiväkodista.

Minulla oli paraskaveri Saga (nimi kuvitteellinen). Sagan kanssa eksyttiin hölmöyksiin jo perhepäivä hoidossa. Juotiin muun muassa kuravettä ulkona, ja yllytettiin toisiamme siihen. Perhepäivähoidosta siirryttiin samaan päiväkotiin. Hölmöilyt jatkuivat niin päiväkodissa kun vapaa-ajallakin. 

Päiväkodissa mm. heiteltiin tiiliskiviä aidan yli huvikseen (mietin kyllä miksi niitä oli päiväkodin pihalla). Tiiliskivien heittely ei kuitenkaan ollut kovinkaan järkevää, sillä koordinaatio kykyähän meillä oli tasan nolla. Heitin tiiliskiven ylöspäin sen sijaan, että olisin heittänyt sen aidan yli. Sieltä se laskeutui suoraan Sagan naamalle, aiheuttaen viillon silmänkulmaan. Kun meiltä kysyttiin miksi heittelemme kiviä, totesimme, että aidan toisella puolella oli "näkymätön mies". Jep sehän se varmasti olikin 😀

Vapaa-ajallamme keksimme myös hyviä ideoita. Sagan pikkusisko oli meidän kanssamme paljon ja välillä se meitä ärsytti, mutta toki emme väittäneet Sagan vanhemmille vastaan kun he pyysivät ottamaan Auroran (nimi kuviitteellinen) mukaamme. 

Tämä tarina onkin jo luultavasti ala-aste ajoilta. 

Kerran mentiin illalla kolmestaan metsään, joka sijaitsi meidän molempien kotien  välissä. Sytytimme sinne nuotion huvikseen kai. Sitten meidän alkoi tehdä mieli makkaraa tai muuta paistettavaa. Oltiin lähempänä minun kotiani, joten jätettiin Aurora metsään vahtimaan tulta ja sitten Sagan kanssa tallustimme meille. 

Kysyttiin minun äidiltäni olisiko meillä makkaraa. Äiti sitten ihmetteli että mihin makkaraa ja samalla haistoi savun hajun. Kun äiti meiltä kyseli, yritettiin keksiä jotain fiksua, koska eihän voitu kertoa mitä oikeasti puuhattiin. Kerroimme, että haluuttiin makkaraa ja Sagan vanhemmilla kotona ei ollut, joten tultiin etsimään sitä meiltä. Äiti ihmetteli sitten savun hajua ja sanottiin, että Sagan isä oli sytyttänyt takan ja sieltä pussauttanut savut sisälle ja siksi haisimme. 

No eihän se mennyt läpi ja jouduimme sitten kertomaan mitä todella teimme. Äiti hurjasti suutahti ja yhdessä sitten suuntasimme sammuttamaan tulen ja hakemaan Auroran metsästä. Seuraavana päivänä vielä äitin kanssa käytiin katsomassa, ettei palo ollut levinnyt.

Ja nää on varmasti olleet minun ideoitani. Mutta minkäs sille voi, että luovuutta löytyy, vaikka välillä hieman väärällä tavalla.

Olishan näitä varmasti muitakin, mutta kovin montaa muistoa ei päässäni ole ainakaan tällä hetkellä.

Muisti pätkii myös muutenkin kun vaan näiden muistojen kanssa. Myöhemmin lisää siitä aiheesta.