ADHD-Suomenkieli sehän on sinun ädinkieli.

Mikä minussa on vikana? Olen tyhmä, Saamaton, laiska, ja täysin aivoton. Eihän minusta ole mihinkään, en koskaan tule pärjäämään. Nämä oli lauseita joita usein peruskoulun aikana itselleni toistelin. 

Lukeminen oli vaikeaa vaikka sen osasin. Vinkki vitosena, sain tällaisen vinkin itse aikoinaan. 

Bionic reading sovellus. "Bionic reading on uusi menetelmä, joka helpottaa lukuprosessia ohjaamalla tekstin läpi keinotekoisilla kiinnityspisteillä. Tämän seurauksena lukija keskittyy vain korostettuihin alkukirjaimiin ja antaa aivokeskuksen täydentää sanaa" Minulla tämä auttaa ja nopeuttaa lukemista, en tosiaan tiedä miksi ja miten mutta se vaan toimii.

Kirjoittaminen oli täysi mahdottomuus ja mielikuvitusta ei ollut ollenkaan. 

Äidinkieli yleensäkin pitäisi olla helppo aine koulussa, koska enhän muuta kieltä osannut. No ei ollut. Suomen kieli on todella vaikeaa ja monimutkaista, en todellakaan ihmettele jos maahanmuuttajat ja muut ulkomaalaiset eivät opi suomenkieltä nopeasti tai joskus ollenkaan. 

Kaikki kielioppi ja yhdyssanat sekä pilkut ja pisteet. Mihin helvettiin ne kaikki pitää tekstissä tunkea ja mitkä sanat ovat yhdyssanoja. 

Edelleenkään en osaa sijoittaa pilkkuja ja pisteitä oikeisiin paikkoihin vaan lätkin niitä sinne tänne mikä sattuu hyvältä omassa päässä kuulostamaan. Kappale jaot. Niitä joko ei ole ollenkaan tai siiten niitä on joka välissä. 

Asia jonka muistan peruskoulusta yhdyssanojen opetteluun ja käytän sitä edelleen päivittäin, on adjektiivin käyttäminen. Miten? 

Käytetään jotain adjektiivia asettamalla se sana yhdistelmään (josta ei tiedä onko yhdyssana) eteen ja väliin. Minä itse käytän adjektiivia "punainen". Kumpi seuraavista vaihtoehdoista kuulostaa järkevämmältä on todennäköisimmin se oikea vaihtoehto.

Sana yhdistelmä: särkynyt sydän

1. punainen särkynytsydän

2. särkynyt punainen sydän

Sana yhdistelmä: kumisaappaat

1. punaiset kumisaappaat

2. kumi punaiset saappaat

yksinkertaista mutta miksi se pitääkin havainnollistaa noin? Tärkeintä kuitenkin on se että ymmärrän mitä puhutaan ja muut ymmärtävät mistä minä puhun tai kirjoitan. 

Jos kirjoitan jotain virallista hakemusta, dokumenttia, sähköposti tms. On minun pakko oikoluettaa se jollakulla. ja yleensä se on äitini. Mutta töissä joudun aina rasittamaan työkavereitani siinä, että omien töidensä lisäksi he lukevat myös minun tekstejäni.

Tästä päästään myös artikulaatioon ja sen vaikeuteen. Sekä siihen miten puhun ennen kuin ajattelen, ja ajattelen sitten myöhemmin. Yleensä tässä vaiheessa on fiilis että " noh turha se enää on pyllistää kun paskat on jo housussa" 😓Tästä myöhemmin lisää.