ADHD-Artikulaatio, mielipiteet ja tunteet

 Tämä on yleensä se kohta kun mietin että olisinpa ensin ajatellut ja sitten vasta avannut suuni. Yleensä näin ei siis ole. En varmaankaan ole ainoa joka painii asian kanssa.

Olen temperamenttinen ja suorapuheinen ihminen, jolla on paljon omia mielipiteitä asioihin. Monesti se on hyvä asia, mutta välillä myös tosi huono. 

Artikulaatio ei ole minulle vahvinta alaa lainkaan. En aina osaa artikuloida kunnolla asioita. Monesti saatan sanoa asiat tökerösti ja se saattaa olla ihmisistä epäkunnioittavaa, tunkeilevaa tai käskyttävää. En kuitenkaan ole ilkeä ihminen tai en halua mikromanageroida. Artikulointiin vaikuttaa myös vahvat mielipiteet ja se että ärsyynnyn helposti. En myöskään aina ymmärrä mitä, joku ihminen minulle sanoo tai onko ihminen ymmärtänyt mitä minä sanon tai olen tarkoittanut. Tämä kaikki on tullut vastaan lähinnä työpaikoissa vanhempani ovat tästä maininneet.

Töissä olen saanut esimerkiksi palautetta siitä, kuinka olen käskyttänyt työkavereitani. Seuraavasta tilanteesta on n. 4 vuotta aikaa. Kerran oli kiireinen päivä ja olin asiakaspalvelussa töissä. Takaoven ovi kello soi ja kuljin talon toisesta päästä avaamaan oven ja huomasin takatiloissa kaksi henkilö, jotka seisoivat ja joivat kahvia, sekä puhuivat omista henkilökohtaisista asioistaan. Ei siinä mitään, kyllä taukoja pitää pitää ja asioista saa puhua. Kun tulin takaisin huikkasin ohi mennessäni samalla kun kävelin eteenpäin "jos teillä ei ole mitään tekemistä, menettekö purkaa ton kuorman, joka just tuli". Jatkoin matkaa ja kuvittelin että kaikki hyvin. Myöhemmin minulle asiasta sanottiin. En ollut itse tajunnut ollenkaan miltä se oli kuulostanut, enkä todellakaan tarkoittanut sanoa tyylillä "kun teillä ei näytä olevan muuta tekemistä kun juoda kahvia, niin menkää töihin siitä" ja omaan korvaani ei se myöskään siltä kuulostanut. Jälkikäteen kun asiaa mietin niin onhan se voinut kuulostaa juurikin siltä. Mutta tarkoitus oli vaan mainita, että jos ei ole tekemistä niin kuorma saapui. Tilanne ei kuitenkaan edennyt sen pidemmälle.

Toinen tilanne on n. 8 tai 9 vuotta vanha. Olin ollut töissä 2 vuotta, ja meille tuli uusi henkilö töihin. Tämä henkilö oli minua about 30 vuotta vanhempi naishenkilö. Töissä tuli vaaratilanne työtehtävässä, jota uusi henkilö toimitti n. 3viikkoa taloon saapumisen jälkeen. Kävin asiallisesti mainitsemasta, että työtehtävä täytyy hoitaa eritavalla, jotta vaaratilanteet voidaan välttää. (En valitettavasti voi tätä kamalan yksityiskohtaisesti selittää). Kerroin miten tässä kyseisessä yksikössä asia on turvallisinta hoitaa, jolloin henkilö alkoi huutaa minulle, ettei hänen tarvitse ottaa ohjausta minulta vastaan, onhan hänellä jo 30 vuoden kokemus alasta (joka ei ihan ole sama, mutta lähes). Minulla siinä sitten paloi hihat siitä miten minulle puhuttiin ja vastasin hänelle närkästyneenä "Minulle on ihan sama kuinka monta vuotta sinulla on kokemusta alasta, täällä talossa sinä olet ollut 3 viikkoa ja minä kaksi vuotta. Jokainen meistä opettelee talon tavoille ja lähdetään kaikki samalta viivalta. Joten En tosiaan ole kiinnostunut vuosikokemuksistasi. Minä en myöskään tuollaista kuuntele keneltäkään olit minua vanhempi tai et." Poistuin paikalta hengittelemään. Tilanne eskaloitui siihen, että henkilö oli valittanut minusta meidän esimiehen sijaiselle, joka oli ollut talossa ehkä 2kk. Esimiehen sijainen tuli luokseni ja sanoi, että asiasta pidetään keskustelu, jossa me kolme olemme, että tässä työpaikassa ei siedetä työpaikkakiusaamista. Olin pöyristynyt. Keskustelun aikana sitten sanoin, että tällaista leimaa en hyväksy ja en ole työpaikka kiusaaja, jos ohjeistan uutta työntekijää, joka siitä hermostuu. Tilanne jäi sitten siihen. Mutta tässäkin olinko niin asiallinen kuin itse ajattelin? Oliko pakko hermostua? Ehkä olisi pitänyt vaan poistua tilanteesta ja antaa hänen huutaa yksin. Mistä näitä tietää.

Nykyisessä työpaikassani ihmiset tunsivat minut sillä palasin sinne takaisin parin vuoden jälkeen, joten se oli helpottavaa. Kuitenkin talossa oli paljon uusia kasvoja, joten päädyin laittamaan sähköpostia kaikille. Sähköpostissa kerroin itsestäni ja siitä minkälainen ihminen olen ja pyysin anteeksi jo etukäteen väärinymmärryksiä joita varmasti tulee. Niitä on tullut. Mutta ei mitään isoja. Kaikki ovat ottaneet minut hienosti vastaan ja en voisi olla tyytyväisempi. Voin olla oma itseni eikä tarvitse miettiä miten puhun tai mitä sanon. Vapauttavaa.

Tarinoita on varmasti paljon mutten juuri nyt yllättäen muista niitä, ehkä kerron niitä joskus lisää.