ADHD-Oskar, Elämäni koira.

Eläinrakkaana ihmisenä olen aina ihmetellyt tätä sanontaa. Mutta enää en. Mietin miten joku voi pitää yhdestä lemmikistään yli muiden tai rakastaa sitä enemmän kuin muita. Minun kohdallani ainakaan siitä ei ole kyse. Mutta Oskar on elämäni koira, vaikkei ollutkaan ensimmäinen lemmikkini. Toki ensimmäinen koira se on. 

Oskar tuli elämääni, silloisen kumppanini kanssa yhteiseksi koiraksi. Se oli minun ensimmäinen koirani ja uskoin siihen mitä kumppanini selitti koiran kouluttamisesta ja sen omistamisesta sekä hoitamisesta. Olin aina halunnut koiran ja olin onneni kukkuloilla, koska yksin ei minulla olisi siihen ollut silloin mahdollisuutta. Oskar oli pentueen pienin ja aroin. Meillä kotona se kuitenkin oli todella avoin ja utelias pikku poika. 

Kumppanini oli sen kanssa päivät kotona ja koulutti sitä, kun minä olin töissä. Otin oppeja kouluttamisesta vastaan ja nykyisin tiedän että ne eivät olleet millään tavalla hyviä ohjeita. 

Minulla on ollut vaikeuksia parisuhteissa ja tämä parisuhde oli se kaikkein kamalin näistä. Tässä parisuhteessa minua käytettiin hyväksi taloudellisesti sekä sitä etten viitsinyt koskaan oikeastaan sanoa ei. Lopulta en sanonut ei koska pelkäsin mitä tapahtuu jos niin teen. Koin henkistä ja fyysistä väkivaltaa.

Kun vihdoin pääsin parisuhteesta, oli meillä koiran kanssa yhteishuoltajuus viikko viikko systeemillä.

Ei se toiminut joten ostin koiran kokonaan itselleni 2 kertaa isommalla summalla kuin olimme sen ottaneet ja siitä yhdessä maksaneet.

Oskar kuitenkin auttoi pääsemään suhteesta yli ja auttoi selviämään suhteessa. Luulen, että jos Oskaria ei olisi ehkä minuakaan ei enää olisi. Tai olisin syvästi masentunut tai jotain muuta vakavaa.

Oskarille tuli 1,5vuoden iässä pahoja pelkotiloja ja ahdistusta. Luulen että kohtelu pentuna kumppanini toimesta ei ollut edukseen. Siitä en viitsi sen enempää sanoa. Mutta voitte kuvitella itse kun koira on kuitenkin helppo kohde. 

Nykyisin Oskar on ihmisille maailman kiltein ja rakastaa nukkua lusikassa, sekä rakastaa rapsutuksia. Mutta muiden koirien kohtaaminen on vaikeaa, yksin olokaan ei onnistu ongelmitta. 

Tästä pääsee moneen muuhun aiheeseen, joita mahdollisesti avaan muissa julkaisuissa.