ADHD-Alan vaihto

 Lähihoitajan työ ei ollutkaan minun unelma ammattini. En kuitenkaan kadu sitä valintaa, muuten kuin aikaa kului niin sanotusti hukkaan. Enää en tässä iässä voinut lähteä opiskelemaan eläinlääkäriksi, enhän ollut edes lukiota käynyt. Ensin pitäisi opiskella lukion kursseja ja sitten 6 vuotta VÄHINTÄÄN lääkiksessä, sekä toki miten monta vuotta menee, että pääsee sisään ja pääseekö. Pääseekö edes Helsinkiin vai pitäisikö opiskella Tallinnassa. Ei se ei ole vaihtoehto.

Päädyin sitten opiskelemaan eläintenkouluttajan perusopinnot, jotka olivat oma kustanteiset ja tämä kesti puolivuotta. No mut hei eihän sen puolenvuoden jälkeen todellakaan voinut omaa yritystä perustaa. No se jäi sitten haaveeksi.

Päädyin hakemaan oppisopimuksella kouluttautumista klinikkaeläinhoitajaksi. Pääseminen oli vaikeaa, koska eihän minulla ollut eläimistä mitään kokemusta. Ainoastaan puoli vuotta kestäneet eläintenkouluttajan perusopinnot. 

Olin kuitenkin päättäväinen ja muistankin, että henkilö joka minulle opiskelupaikan sitten haastattelujen perusteella kysyi haastattelussa "Olet ainoa ryhmässä, jolla ei ole mitään kokemusta alasta, tuntuuko haastavalta opiskella muiden kanssa, joilla jo sitä on?" Vastasin siihen, että ei se minusta tunnu vaikealta, sehän on vaan ehkä jopa lisäbonus, jotta minulla on ihmisiä ympärillä, jolta tarvittaessa kysyä apua.

Myöhemmin haastattelija myönsi, että pelkän hakemuksen perusteella (kokemuksen puute alasta) ei olisi valinnut minua edes haastatteluihin mutta, koska olin todella sinnikäs kyselemään hakemuksen laittamisen perään. Sekä se että laitoin hakemuksia monille eri ihmisille, jotka lähettivät ne hänelle eteenpäin, päätti hän antaa mahdollisuuden. Haastattelussa hän sitten näki kuinka kiinnostunut ja intohimoinen olin alaa kohtaan, pääsin opiskelemaan. Tästä olen ikuisesti kiitollinen hänelle!

Niimpä alkoi matka kohti klinikkaeläinhoitajan ammattia 😇

Kommentit