ADHD-Riippuvuus mitä se on.

 Riippuvuutta voi olla mihin tahansa asiaan liittyen. Minulla riippuvuuksia on ollut monia ja niitä on edelleen.

Päihderiippuvuutena minulla on ollut tupakointi. Tupakoin 14 vuotta, kunnes monen lopettamis yrityksen jälkeen sain vihdoin kunnon motivaation lopettaa. Nyt olen ollut yli 1,5 vuotta tupakoimatta. Ja en voisi olla tyytyväisempi.

Liikuntaan minulle muodostui riippuvuus 9 luokalla, sekä silloin kun laihdutin koiraani ja itsekin laihduin. Valitettavasti tämä riippuvuus ei ole ollut yhtä pitkäkestoista kun tupakointi oli.

Roskaruokaan minulla on todella paha riippuvuus. Ja siitä toivon pääseväni myös pian irti, mutta se on todella vaikeaa, koska ruoat maistuvat hyviltä ja ne on nopea noutaa, eikä tarvitse itse tehdä ruokaa. En siis pidä itselleni ruuan laittamisesta, se on hyvin vastenmielistä.

Nyt myös tupakoinnin jälkeen riippuvuus herkkuihin on tullut. Jatkuvasti pitäisi olla karkkia tai jäätelöä jossain kaapissa. 

Kai myös jonkinlaiseksi riippuvuudeksi voisi sanoa sarjoja, joita katson useita tunteja putkeen jostain suoratoisto palveluista. 

Yhdessä vaiheessa myös kahviin oli riippuvuus ja sitä joinkin aivan liikaa, useita kuppeja päivässä pahimmillaan 10 kuppia. Nyt kahvin juonti on vähentynyt, lääkitysten aloittamisen myötä.

Riippuvuus vanhempiin?

Kun miettii tätä kontekstia niin, onko kuinka monella tämä sama ajatus olemassa, en tiedä.

Itse koen olevani riippuvainen vanhemmistani ja se on hirveä tunne. Koen olevani epäonnistunut ihmisenä ja aikuisena, koska olen edelleen riippuvainen vanhemmistani. 

Minulla on tilanteita, joissa rahani eivät riitä ja olen saanut rahallista apua vanhemmiltani paljon. En kuitenkaan haluaisi enää pyytää rahallista apua sillä olenhan jo aikuinen ja käyn töissä.

Yksin asuvana kuitenkin tällä hetkellä on todella vaikeaa, eikä tällä palkalla saa tukia, vaikka palkka ei kuitenkaan meinaa riittää. 

Menoja on niin monenlaisia, että osasta varmasti voisi luopua, mutta esim. lemmikkeihin menevät kulut ovat isot, mutta en kuitenkaan näe että lemmikeistä luopuminen on tässä vaiheessa oikea päätös. En ole joutunut nyt vanhemmiltani onneksi pyytämään rahallista apua ainakaan 4-5 kk. 

Olen ehkä myös riippuvainen vanhemmistani niin, että heiltä saan eläintenhoito apua, jos tarvitsen. 

Koen myös tarpeelliseksi päästä käymään vanhempieni luona kylässä vähintään kerran kuukaudessa, jotta kykenen asumaan toisella paikkakunnalla ja en koe yksinäisyyttä niinkään paljon. Onko tämä riippuvuutta vai normaalia tarvetta?